Tausta
Kansallinen energia- ja ilmastostrategia sekä keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma vuoteen 2030 ohjaavat Suomen siirtymistä kohti ilmastoneutraaliutta. Hiilipäästöjen vähentämistavoitteet yhdessä muiden tekijöiden kuten turpeen luokittelu EU:ssa fossiiliseksi polttoaineeksi, turpeen polton sisällyttäminen päästökauppajärjestelmään, sekä päästöoikeuksien hinnannousu kanssa ovat tehneet turpeen poltosta kannattamatonta hyvin nopealla aikajänteellä, ja tuotannon alasajo on ollut huomattavasti suunniteltua nopeampaa. Vuoden 2019 hallitusohjelmassa linjattiin, että turpeen energiakäyttö puolitetaan vuoteen 2030 mennessä, mutta näyttää siltä, että energiaturpeen käyttö ja sitä kautta myös tuotanto loppuu lähes kokonaan siihen mennessä. EU:n vihreän siirtymän oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi perustettiin oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund, JTF), jolla tuetaan mm. energiaturpeen tuotannon vähenemisestä aiheutuvia sosioekonomisia vaikutuksia.
Energiaturpeen kysynnän loputtua suuri määrä tuotantoalueita on siirtynyt ympäristöluvan mukaiseen jälkihoitovaiheeseen tai toiminnan jälkeiseen jatkokäyttöön. Turvetuotantoalueiden mahdollisia jatkokäyttömuotoja ovat esimerkiksi ennallistaminen suoksi, vettäminen kosteikoksi, peltoviljely, metsittäminen tai rakentaminen esimerkiksi tuuli- tai aurinkoenergian tuotantoon. EU:n biodiversiteettistrategian, sitä tukevan ennallistamisasetuksen, sekä eri direktiivien (mm. Vesipuitedirektiivi, Luontodirektiivi) tavoitteiden kannalta erityisesti turvesoiden ennallistamista ja vettämistä voidaan pitää tavoiteltavana entisten tuotantoalueiden jatkokäyttömuotona.
Turvetuotannosta poistuneiden alueiden seuranta on tyypillisesti päättynyt jälkihoitovaiheen loppuun. Alueilla ei ole tehty kattavaa seurantaa ja tutkimusta eri jatkokäyttömuotojen ympäristövaikutuksista. Tuotantoalueiden ennallistaminen ja vettäminen vaikuttavat eri aikajänteillä esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöihin, vesistökuormitukseen, vesiekologiaan ja vesistöjen tilaan. Vaikutuksista ei kuitenkaan ole olemassa systemaattista ja kattavaa tutkimustietoa. Esimerkiksi vesistöjen kannalta kuivatusvesien aktiivisen käsittelyn loppuminen, tuotantoalueen vettäminen ja pohjaveden pinnantason nousu voivat, ainakin hetkellisesti, lisätä kiintoaineen, ravinteiden ja liukoisten humusaineiden huuhtoutumista ja eroosiota vesistöihin.
Tavoitteet ja tehtävät
Tässä hankkeessa turvetuotannosta poistuneiden alueiden ennallistamisen ja vettämisen ympäristövaikutuksia arvioidaan kasvihuonekaasujen ja kasvillisuusmuutoksien seurannalla. Lisäksi tarkastellaan ennallistamisen ja vettämisen vaikutuksia alueiden alapuolisen vesistön ekologiseen tilaan esimerkiksi veden laadun, vesistön päällyslevien, vesimikrobien ja pohjaeläimistön seurannan avulla. Aiemmissa tutkimuksissa ennallistamisen ja vettämisen vaikutuksia on tutkittu suppeasti ja yleensä vain lyhyen aikaa toimenpiteen jälkeen. Kokonaiskuvan saamiseksi tarvitaan kuitenkin pitkäaikaista seurantatietoa usean vuoden ajalta, sillä kasvihuonekaasu- ja vesistöpäästöt sekä kasvillisuus muuttuvat ajan saatossa. hankkeessa mitataan eri vuosina ennallistettujen tai vetettyjen turvetuotantoalueiden ympäristövaikutuksia, joten hankkeen tulokset auttavat arvioimaan toimenpiteiden pitkäaikaisvaikutuksia.
Hankkeen tuloksena päätöksentekijöille syntyy kattava tietopohja ennallistamisen ja vettämisen vaikutusten arvioimiseksi ja turvetuotantoalueiden jatkokäytön ohjauskeinojen suunnitteluun.
Lisätietoja
Tutkija Mirkka Visuri, Suomen ympäristökeskus Syke, p. 029 525 1024, etunimi.sukunimi@syke.fi
Tutkija, Maarit Liimatainen, p. 029 532 2466, Luonnonvarakeskus Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi
Post.Doc tutkija, Kaisa-Riikka Mustonen, Oulun yliopisto OY, etunimi.sukunimi@oulu.fi